Avainsanat:

Yorkshire Dales – Wensleydale

Yorkshire Dales kansallispuistossa matkailu sai uuden merkityksen tavattuani Buckin perheen West Burtonissa Wensleydale laaksossa. Tutustuin perheeseeen ja vietin useat seuraavat matkat nauttien heidän vieraanvaraisuudestaan.

Oli kesä vuonna 1995, työt ohi ja matka Englannin Yorkshireen käsillä. Jälleen uusia seikkailuja luvassa ja suunnitelmat tehty. Tuolloin suunnitelmat täytyi tehdä opaskirjojen avulla jo kuukausia ennen matkaa sillä  matkailuesitteitä oli tilattava postitse paikallisista Turisteille tarkoitetuista keskuksista (Tourist Information Center). Usein lähetin postitse kainon pyynnön, että he lähettäsivät alueen esitteen postitse. Palautuskuoren saattoi myös sisällyttää lähetykseen helpottaakseen esitteen lähettämistä. Jos muistini pelaa taisin kaikkiin saada vastauksena alueen turisteille tarkoitetun esitteen.

Internet oli vielä vuonna 1995 usealle erikoisuus.  Hakukoneena toimi Alta Vista, jos omisti tietokoneen ja internet-yhteyden. Minulla ei moista kapinetta ollut, joten mentiin vanhaan malliin kirjeenvaihdolla. Tänä päivänä on helppoa käyttää Googlea. Yöpaikan varaaminen ja hintojen vertaileminen käy kädenkäänteessä.

Matkallani Yorkshiressa opin, että Yorkshiren kansallispuistossa on useita laaksoja, joista suurin kooltaan on Wensleydale. Halusin tutustua laaksoon ja bussimatka Richmondista pitkin Wensleydale laaksoa alkoi. Richmondin keskusaukiolta bussiin ja matkaan. Matkalle sattui myös Layburnin pieni kylä, joka on yksi kohtuullisen kookas kylä Wensleydale laaksossa. Richmond on ikäänkuin keskus Yorkshiressa mutta Layburn on oman käsityksen mukaan yksi pääpaikoista Wensleydalen laaksossa Hawesin ohella. 

Määränpääni oli pienen pieni kylä nimeltä West Burton. Erittäin pieni ja idyllinen kylä Wensleydalen laakson sivulaaksossa Bishopdalessa. En tarkalleen muista mistä sain ajatuksen matkustaa juuri West Burtoniin. Muistini mukaan folkmusiikki oli vienyt mielenkiintoni tuohon aikaan (The Pentangle, The Steeleye Span). Ehkä jostain musiikin syövereistä idea oli ponnahtanut nuoreen mieleeni. Mahdollisimman pieneen kylään mieli vei ja sen löysin.

West Burton on pieni kylä Wensleydale laakson sivulaaksossa nimeltä Bishopdale.
West Burton on pieni kylä Wensleydale laakson sivulaaksossa nimeltä Bishopdale.

Bussi kaartoi mutkan takaa West Burtonin kylän raitille ja pysähtyi kylän pysäkille. Miltei jokaisessa englantilaisessa kylässä on pub ja myös West Burtonista löytyy Fox and Hounds niminen paikka. Postitoimisto löytyi myös ja sen yhteydessä pieni kioski. Halusin lähettää postikortin paikasta ja suuntasin aluksi askeleeni postitoimistoon. Oven kellot kilantivat, kun astuin sisään. Edelläni oli nainen hoitamassa asioitaan, joten jäin jonottamaan omaa vuoroani. Rinkka painoi hartioitani ja laskin sen lattialle. Nainen sai asiansa hoidettua ja kiinnitti huomionsa minuun. Ilmeisesti olin todellakin turistin näköinen rinkkoineni täällä pienessä sivukylässä. Juttelimme hetken ja kerroin taas taustani hänelle. Hän ihmetteli miksi taivaan nimessä olin tullut tänne asti lomailemaan ja esitteli itsensä: “I’m De” kysyen, olenko jo syönyt lounasta. Sanoin, että en ole vielä ehtinyt. Hän sanoi laittavansa minulle teetä ja voileipiä, jos haluan. Sopii hyvin, jos ei siitä ole vaivaa, sanoin.

Fox & Hounds pubi West Burtonin kylässä
Fox & Hounds pubi West Burtonin kylässä

Huristelimme kapeaa tietä West Burtonista pohjoiseen kohti Waldenia. Tie mutkitteli pienessä sivulaakson ruohokenttien ja kiviaitojen koristamassa rinteessä. Eräässä kohdassa oli istutettu tiheä kuusimetsäpalsta, jollaiseen suomalainen aina kiinnittää huomion. Juttelimme kaikenlaista ja hän sanoi, ettei vie minua kovin kauas, jotten olisi huolissaan. Pian vasemmalla puolella tietä näkyi vihreän niityn keskellä pieni luonnonkivestä rakennettu harmaa talo, jonka vieressä kasvoi suuri tammi. “We live there, my husband Ken is at work at the moment but he’ll arrive soon and you will meet him also”.

Maisema Waldenin laaksosta Wensleydalen laaksoon päin.
Maisema Waldenin laaksosta (Bishopdale) Wensleydalen laaksoon päin.

 Auto kurvasi tammen alle ja astuimme taloon sisälle. De ohjasi minut takapihalle istumaan ja kertoi menevänsä laittamaan teetä ja leipiä. jonkin ajan kuluttua hän saapui tuoden leivät ja teen. Söin lounaan takapihalla nauttien Yorkshiren ilmasta ja vehreistä maisemista.

Ken saapui kotiin töistä. Kuulin jotain keskustelua heidän välillään, jonka jälkeen Ken saapui takaovelle ja esittäydyin luonnollisesti lievää jännitystä tuntien. Näin tutustuin perheeseen Yorkshiressa ja vietin heidän kanssaan loppulomani. De esitteli minulle aluetta. Aysgarthin putoukset sekä Hardraw Force, joka sijaitsee Hawes nimisen kylän liepeillä. Molemmat olivat kuvauspaikkoja Kevin Costnerin elokuvalle The Prince of Thieves. Hawes on myös ehkä juuston ystäville tutun Wensleydale juuston kotipaikka. Hawesin lähellä olevilla niityillä pidetään viikoittain myös lammaskoiranäytöksiä. Olette ehkä nähneet BBC:n kilpailuja One Man and His Dog, jossa lammasfarmarit ottavat mittaa toisistaan Border Collieineen.

Palasin Buckin perheen luo usealla matkalla ja majoittauduin heidän luonaan. Koin todella mieleenpainuvia tapahtumia Buckin perheen luona ja heistä tuli läheisiä ystäviäni Englannissa.

Yorkshire Dales illanvietto pubissa

Erään päivän päätteeksi Ken sanoi, että menemme tänä iltana De:n kanssa viettämään iltaa Fox and Hounds pubiin ja pyysi minua mukaan. Hän lisäsi, että voisimme mennä yhdessä laakson pohjalla virtaavaa jokea seuraamalla kävellen, jos haluan. De tulee myöhemmin autolla perässä. Ajatus kuulosti todella hyvältä ja niin päätimme lähteä kävellen West Burtoniin.

Polkua ei ollut mutta maasto oli kohtalaisen helppokulkuista. Ken kertoi olevansa valokuvaaja ja että on kuvausmatkoillaan nähnyt alueella joskus myös mäyriä.  Hän esitteli myös tutustuttuamme auliisti omia otoksiaan, jotka olivat todella vaikuttavia. Matka kului rupatelleen ja pian olimme jo West Burtonissa Fox and Hounds pubin edessä ja astuimme sisään Pubiin. Pubin pitäjä tervehti iloisesti tulijoita ja heitti vitsiä Kenin kanssa sujuvalla Yorkshiren murteella, joten minulla meni sanomat valitettavasti tuossa vaiheessa ymmärryksen tuolle puolelle. Ilta vietettiin iloisissa tunnelmissa ja paikalle saapui myös farmin nuori lammasfarmari ja joitain muita minulle vielä tuntemattomampia kyläläisiä. Kaikki tarjosivat vuorotellen paikallaolijoille kierrokset Yorkshiren paikallista olutta. Olut on Yorkhiressa erinomaista, pehmeän makuista ja aromikasta. 

Yorkhiren oluista kuuluisimpia merkkejä ovat vahva The Old Peculiar, jota sai ainakin jossain vaiheessa myös Suomesta pullotettuna sekä The Black Sheep, josta muodostui minulle ehdottomasti paras olut mitä olen missään maistanut. The Old Peculiar on Theakston panimon tuote. The Black Sheep taas on perheen musta lammas sillä panimon omistavat entiset Theakston perheyrityksen jäsenet. He halusivat aloittaa oman panimotoiminnan ja syntyi olut nimeltä The Black Sheep (perheen musta lammas). Tarinan kertoivat minulle paikalliset pubin omistajan jossain vaiheessa matkojani.

Ilta jatkui mukavissa merkeissä. Ihmiset olivat mukavia ja erityisen mieleenpainuvana muistona jäi mieleeni, kun pubin omistaja sanoi minulle, että laske sinä seuraavat tuopit ja pääsin itse hanan varteen tiskin taakse. Yorkshiren pubissa laskemassa hanasta olutta tuoppiin. Olin todella otettu suuresta kunniasta. Hän sanoi, että tuolla menolla hän palkkaa minut juomanlaskijaksi. Kaikilla oli todella hauskaa.

Nuori Englannin kävijä laskee olutta The Fox and Hounds pubissa West Burtonissa.
Nuori Englannin kävijä laskee olutta The Fox and Hounds pubissa West Burtonissa.