1.6.2022
Avainsanat: Englanti
Rannikolta rannikolle 304km
Englannin länsirannikolla on pieni rannikkokaupunki nimeltä St. Bees Head. Paikka on sinänsä melko merkityksetön kaupunki rannikolla mutta sieltä lähtee Alfred Wainwright nimisen vaeltajalegendan suunnittelema vaellusreitti, joka kulkee kolmen kansallispuiston, Lake District, Yorkshire Dales ja North York moors, halki ja päättyy itärannikolle kaupunkiin nimeltä Robin Hoods Bay. Kuljin Rannikolta rannikolle reitin heinäkuussa 1997 työkaverini kanssa.
Patikoiminen on yksi suosituimmista ulkoiluharrastuksista Englannissa ja tarjolla on todella kattava polkuverkosto, joka mahdollistaa pääsyn maaseudulle. Pohjois-Englannissa on useita pitkän matkan vaelluksia. Suosituin ja kuuluisin niistä on Alfred Wainwrightin vuonna 1973 suunnittelema Coast to Coast Walk (rannikolta rannikolle kävely). Reitillä on pituutta 182 mailia eli 304 kilometriä. CtoC kulkee kolmen kansallispuiston halki ja tarjoilee erinomaisen kattauksen Pohjois-Englannin maisemia.
Alfred Wainwrightin käsinkirjoitetut ja piirretyt taideteokset ovat antaneet inspiraatiota tuhansille kävely- ja nojatuolimatkailijoille yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Itse hän kuvaili näitä kirjoja “rakkauskirjeeksi” Lakelandin tuntureille. Kirjat ovat todella näyttävä kokoelma käsin piirrettyine kuvineen ja yksityiskohtaisine reittikuvauksineen.
Suunnitelmat reitille oli tehty ja koko vaellukseen oli tarkoitus käyttää 19 päivää. Itse haluan aina vaeltaa kaikessa rauhassa nauttien maisemista ja luonnosta reitin varrella. Suunnitelmiin kuului kolme välipäivää, joista kaksi oli tarkoitus viettää Buckin perheen kanssa Yorkshiressa. Olin tutustunut perheeseen ensimmäisellä matkallani Pohjois-Englannissa.
Saavuttaessa St.Bees Headin rannikkokylään majoituimme B&B:ssä. Matka St.Bees Headiin taittui junalla Manchesterista. St.Bees headissa tuli poikettua meren rannalla ja tutkimassa reitin aloituspistettä. Luonnollisesti piipahdettin myös paikallisessa pubissa, joka ylpeänä kantaa kylttiä COAST TO COAST BAR.
Rannikolta rannikolle patikoimiseen on olemassa useita rituaaleja. Yksi rituaaleista on pyrkimys kääntää Britannian saari nurin. Tavoitteeseen päästään, kun kerätään kivi St.Bees Headin rannalta ja kuljetetaan se taskussa Itärannikolle Robin Hood’s Bayn rantaan. Tiedoksi, että tein rituaalin ja Englanti seisoo edelleen tukevasti oikein päin omalla paikallaan. Jokin meni kaiketi suunnitelmassa mönkään.. Enkä kivi ei ollut tarpeeksi suuri?
Iltana ennen reitille lähtöä kastelin myös vasemman jalan vaelluskengän Irlanninmereen. Myöhemmin saavuttuamme Robin Hood’s Bayhin Itärannikolla, astelin Pohjanmeren rantaan ja upotin veteen oikean jalan kengän.
Koettelemus vuoristossa
Ennerdale Bridge on CtoC:n ensimmäinen etappi. Matka jatkuu kylästä seuraten Ennerdale Bridge järjen rantaa ja edelleen laaksoa korkeiden vuorten välissä. Laaksoa seuraamalla voi valita helpon vaihtoehdon. Jos taas haluaa haastetta päivään voi valita vaihtoehtoisen reitin, joka kiipeää Red Pike vuoren huipulle ja jatkaa vuorijonoa viiden huipun (High Stile, High Crag, Seat ja Heystacks) kautta seuraavaan määränpäähän.
Valinnaksi koitui haastavampi vaihtoehto kuumana kesäisenä päivänä. Matkaan lähdettiin aamutuimaan. Nousu Red Pikelle tapahtuu kivistä polkua, jota ympäröi saniasten peittämä kivikko. Kuumana päivänä nousu on todella kova koettelemus. Vuoren päällä ei ole mahdollisuus varjoon vaan kuljetaan täydessä auringonpaisteessa lämpötilan ollessa 20 ja 30 asteen välimaastossa. Ohitettuamme High Stilen, High Cragin sekä Seatin edessä oli huima lasku vajaa kaksisataa metriä alemmas Heystacks huipun juurelle. Laskeutumisen jälkeen oli tarpeen edelleen nousta Heystacksin huipulle, jonka jälkeen reitti palaa takaisin CtoC-perusreitille. Matka oli uuvuttava kokemus kesäisessä kuumuudessa ja palovammoiltakaan ei vältytty. Nuorten miesten usko meinasi olla koetuksella toisena vaelluspäivänä.
Saavuimme loppujen lopuksi uupuneina mutta elossa Rosthwaite nimiseen kauniiseen kylään Englannin järvialueella. Luvassa oli telttamajoitus edellisen paikan tapaan ja aloimme pystyttämään telttaa paikalliselle niitylle. Olimme varanneet telttapaikan aiemmin. Paikalle saapui närkästynyt vanhempi mies, jonka mukaan heidän partiolaisryhmänsä on varannut tämän pellon käyttöönsä ja ette voi majoittua tälle pellolle.
Olimme ilmeisesti kuin uitetut koirat päivän koettelemuksesta ja hän kyseli mistä olemme tulossa. Kerroimme uuvuttavasta kokemuksesta. Hän kuunteli tarkkaavaisesti ja tokaisi meille, että emme todellisuudessa olleet kokeneet kovinkaan paljoa ja alkoi kertoa ystävälliseen sävyyn meille tarinoita omasta sotilaskoulutuksestaan. Mies oli palvellut nuorena RAF-joukoissa ja meidän vaatimaton koettelemuksemme jäi valitettavasti toiseksi. Hän sanoi, että voimme yöpyä tässä pellon reunassa hänen luvallaan. Tuskin siitä heille juurikaan häiriötä on. Miehen tarinat piristivät mieltä ja päivällinen kova koettelemus esiintyi jo uudessa lempeämmässä valossa.
Katso myös filminauhan kuvat ja nauti vanhojen kuvien tuomasta tunnelmasta.
Sharon ja Peter
Ennerdale Bridge, joka oli ensimmäinen etappi matkalla länsirannikolta Britannian saaren itärannikolle toi meille myös uuden tuttavuuden. Coast to Coast vaellukselle on herra AW (Alfred Wainwright) suunnitellut valmiiksi päivätaipaleet ja etapit seuraavat tavallisesti AW:n käsikirjoitusta. Siksi myös vaeltajien patikointirytmi on sama ja ihmiset tutustuvat helposti toisiinsa. Myös me tutustuimme toisiin vaeltajiin reitillä ja lämpimin muisto jäi pariskunnasta Sharon ja Peter.
Tutustuimme toisiimme osuudella Ennerdale Bridgestä Rosthwaiteen. Lukuisilla vaelluksen osuuksilla taitoimme matkaa yhdessä ja nautimme vaeltamisesta Coast to Coast reitillä. Vaihdoimme ajatuksia Alfred Wainwrightista ja reitistä. Oli todella mukava tunne kokea Englannin maisemia ja seikkailuja sekä vaihtaa ajatuksia suomalaisesta ja paikallisesta näkökulmasta.
Kun kansallispuisto vaihtui Lake Districtistä Yorkshire Dalesiin tapasimme eräässä matkan etapeista, Reethissä. He ilmoittivat surullisina, että heidän osaltaan vaellus päättyy ja he joutuvat lopettamaan kesken. Omalta osalta tunne oli todella haikea. Pohdin mielessäni, että tuntui varmasti jokseenkin kovalta päätökseltä, kun ei voi suorittaa vaellusta loppuun. Erosimme vaihtaen osoitteet, kiitellen mukavista hetkistä yhdessä. He toivoivat valokuvia itselleen ja lähetin otoksia kirjeitse. Kirjeenvaihto jatkui aikansa ja sitten hiipui hiljalleen. Elämä vie ihmisiä mennessään ja mukavatkin ystävyydet jäävät joskus muistojen kirjoihin..
Coast to Coast Packhorse
Olen aina nauttinut patikoimisesta ja nautin luonnossa liikkumisesta. Jopa pitkän matkan patikoinnit ovat minulle mieluisia. En ole kuitenkaan koskaan ollut kovin kiinnostunut vaeltamaan pitkää matkaa esimerkiksi Suomen Lapissa. Syynä on, että vaelluksella on kannettava kaikki varusteet jatkuvasti mukana. Haluan nauttia hienoista maisemista ilman raskaiden varusteiden hiertämiä olkapäitä. Omasta puolestani olen huomannut, että keskittyminen herpaantuu kun on tarpeen kestittyä puuskuttamaan hevosen kantamukset selässään. Anteeksi kaikille, jotka nauttivat erämaavaelluksista (välihuomautus).
Coast to Coast reitillä toimii rinkkojen kuljetuspalvelu, joka huolehtii rinkat seuraavaan etappiin ja niitä ei tarvitse kantaa. Mukaan tarvitsee ottaa vain päiväreppu, jossa pakattuna mukava lounas nautittavaksi reitin varrella. Palvelu toki maksaa. Kukapa hyväntekeväisyyttään palvelua tarjoaisi.
Nykyään palvelu toimii luonnollisesti sähköisesti mutta tuolloin tieto rinkan kuljetuksesta täytyi laittaa maksun kanssa erityiseen palvelulle varattuun laatikkoon yöpaikassa. Aamulla viimeistään yhdeksältä rinkka tuli toimittaa noutopisteeseen, jollainen sijaitsi jokaisessa rannikolta rannikolle reitin välietapissa.
Seuraavaan kansallispuistoon
Kansallispuistot Coast to Coast Walk vaelluksella ovat kolme erilaista maailmaa, joissa jokaisessa on oma luonteensa.
Lake District on suurien dramaattisten vuorien aluetta. Järvialueelta voi nimensä mukaisesti löytää upeita järviä, joita jylhät vuoristot reunustavat.
Yorkshire Dales on tunnettu maaseutumaisesta tunnelmasta, jonka maasto on lempeän aaltoilevaa toisin kuin Lake Districtin dramaattiset vuoret. Ruohikkoiset kiviaidoilla reunustetut nummet tekevät maisemasta kodikkaan ja harmonisen.
North York Moors on kaunis mutta karumpi luonteeltaan. Korkea nummien heinikko ja paikoin kivikkoinen maasto tuo tietynlaista karuutta sen olemukseen.
Lake Districtin ja Yorksiren välissä kuljemme Kirkby Stephen nimisen kylän ohi. Kaunis kylä, jossa todella nätti rautatieasema. Tänne saapuvat junat kuljettavat alueelle lomaisemaan saapuvia ihmisiä Leedsistä ja Mancesterista.
Siirryttäessä Yorshire Dalesin puolelle dramaattiset vuoret jäävät taakse ja tilalle astuvat rauhallinen kumpuileva maasto. Joitain kulkijoita saattaa harmittaa ja kaipaus jylhiin vuorimaisemiin vaivaa. Yorkshire Dales tarjoilee kuitenkin toisella tavalla mieleenpainuvia kokemuksia. Aitoa maalaisidylliä jota ei löydä Lake Districtin alueelta.
Rakennuksien arkitehtuuri on myös silmiinpistävän idyllistä ja rauhoittavaa. On kuin olisi astunut vanhaan Englantiin ja voisi kuvitella James Herriotin huristelevat maalaistietä tilalle tarkastamaan kotieläinten vointia.
Tapaus Keld
Kylän nimi tulee viikinkien sanasta “kalda”, joka tarkoittaa kevättä ja se on kuuluisa lukuisista vesiputouksistaan. Keld sijaitsee syvän laakson rinteen huipulla ja kylää pidettiin aikoinaan yhtenä eristäytyneimmistä paikoista alueella. Alfred Wainwrightin vaellusreittien myötä kylän elämä on vilkastunut ja lukuisat patikoijat yöpyvät kylässä. Keldin kautta kulkee Coast to Coast Walk:in ohessa myös 297 mailia pitkä Pennine Way.
Alfred Wainwrightin Coast to Coast Walk:lla Keld on erityinen etappi. Kylä on puolessa välissä tätä pitkän matkan vaellusta. Nyt on aihetta juhlaan ja paras tapa juhlistaa ainutlaatuista etappia voisi olla oluen nauttiminen aidossa englantilaisessa pubissa. Kylässä ei kuitenkaan ole pubia, joten on tyydyttävä lasilliseen raikasta vettä. Kylässä ei myöskään ole kauppaa, joten eväitä on oltava omasta takaa jollei löydä sopivaa purtavaa paikallisesta hotellista, B&B:stä tai leirintäalueelta.
Viikinkejä ja roomalaisia
Jos maistelee Pohjois-Englannin kylien nimiä hetken havaitsee, että useissa niissä on jotenkin pohjoismainen kaiku – Askrigg, Aysgarth, Kirkby Stephen. Kylien nimissä esiintyy usein myös tanskalainen jälkiliite –by tai –thorpe. Skandinaaviset vaikutteet paikannimissä viittaa siihen, että paikallisiin ihmisiin on ainakin pyritty saamaan laaja vaikutus.
Pohjois-Englannissa löytää myös maastokartoissa paljon reittejä merkittynä Roman road. Aikoinaan Rooman valtakunta ulottui Englannissa aina Roman Wall nimiselle muurille asti. Ystäväni De sanoi jossain vaiheessa: Roman Wall rakennettiin aikoinaan Englantiin pitämään hullut skotit poissa Englannista (paikallista huumoria).
Yorkshire Dales kansallispuistossa vierailimme luonnollisesti Buchin perheen luona ja he olivat ilmiömäisen otettuja meidän Coast to Coast ponnistuksesta Englannissa. Haw Farmilla järjestettiin illanvietto barbequen merkeissä ja illanviettoon osallistui paikallisia asukkaita. Jatkoimme vaeltamista parin päivän lepopäivän jälkeen Richmondista.
Seuraavana etappina reitillä oli North York Moors kansallispuisto, joka tunnetaan pitkän heinikon peittämistä nummimaastoistaan. Ennen North York Moorsin alueelle pääsyä, edessä oli 36 kilometrin taival, joka oli koko reitin pisin koettelemus. Maasto on edellisiin verrattuna todella tylsää. Todellinen marssi tasaisessa maastossa suurelta osin teitä myöten. Päivän vaelluksen jälkeen olimme todella poikki.
Itse North York Moors ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta ainakaan Coast to Coast vaelluksen osalta. Aaltoilevaa nummimaastoa, joitain todella hienoja metsätaipaleita.
Teltassa yöpymisen varjopuolia
Lion Inn Blakey Ridge oli yksi yöpaikoista vaelluksella. Majatalo sijaitsee yksinäisellä paikalla keskellä North York Moors kansallispuiston nummia. Astuimme sisään majataloon ja kysyimme yöpaikkaa. Kaikki huoneemme ovat valitettavasti varattuja tällä hetkellä mutta voimme yöpyä teltassa läheisellä niityllä, sanoi ystävällinen henkilö vastaanottotiskin takana. Päätimme ottaa telttapaikan sillä pitkän patikkapäivän jälkeen ei jatkaminen reitillä tälle päivälle enää houkutellut. Lisäksi seuraavaan mahdolliseen majapaikkaan on matkaa melkoisesti.
Lähdimme siis kasaamaan telttaa vieressä olevalle pellolle. Uni maittoi illalla todella makeasti pitkän vaelluspäivän päätteeksi.
Yöllä makeat unet keskeytyivät villisti vellovaan, hieman naaman yläpuolella keikkuvaan teltan kattoon. Koko telttaa ravisutti kova tuuli. Kovin miellyttävä yllätys ei ollut myöskään vettä lainehtiva teltan lattia ja kosteahko makuupussin jalkopää. Avasin teltan vetoketjun ja pimeässä yössä tuiversi tuuli riuskalla vesisateella varustettuna. Teltan kohennus kalsareissa ja takaisin nukkumaan nahkean kosteassa makuupussissa. Kaikkea sitä telttaileva vaeltaja voi kokea.
Aamulla vesisade ja tuuli olivat poissa. Ilma oli kuivunut, taivas sininen auringon paistaessa iloisesti taivaalla. Avasin teltan vetoketjun ja näky teltan ulkopuolella herätti hilpeyttä. Muutaman metrin päässä teltasta lammas katsoi mustalla naamallaan suoraan minuun kysyvästi mutta samalla laumaan hyväksyvästi jauhaen nummen ruohoa. Keräsimme suurta huvittuneisuutta tuntien teltan ja kamat kasaan ja lähdimme aamiaiselle majataloon. Tarinaa riitti mukavasti, kun jatkoimme matkaa Coast to Coast Walkilla.
Coast to Coast Walk risteää Cleveland Way vaellusta North York Moorsin alueella. Cleveland Wayn kehitys alkoi 1930-luvulla ja se avattiin virallisesti vuonna 1969. Toisin kuin Coast to Coast Walk Cleveland Way ei ole Alfred Wainwrightin suunnittelema. Sen pituus on 110 mailia ja kiertää North York Moors kansallispuiston. Iso osa reittiä kulkee pitkin rannikkoa pohjoiseen tarjoten varmasti hienoja merimaisemia.
Rannikolta rannikolle loppusanat
Kokonaisuudessaan Wainwrightin Coast to Coast Walk oli värikäs kokemus, josta jäi hieno kokemus Pohjois-Englannin upeista kansallispuistoista. Matkalle mahtui haastavia vaelluspäiviä paahtavassa helteessä, kastuminen sateisina päivinä joita ei ollut kuitenkaan koko matkan aikana kuin pari kappaletta.
Ennen kaikkea CtoC tarjoilee todella vaikuttavan patikointikokemuksen, joka jätti saavuttamisen tunteen mutta myös vaelluksen jälkeisen tyhjyyden tunteen. Kaikki loppuu aikanaan ja on palattava normaaliin päivärytmiin. Voin suositella vaellusta jokaiselle. Kokemuksena se antaa todella hyvin ja voi hyvällä syyllä todeta, että matkailu avartaa.
